Nintendon kehittämälle, massiiviselle Pokémon-villitykselle ei vain näy loppua. GameBoylle julkaistua ensimmäistä pokepeliä myytiin aikoinaan tuhottomasti. Menestys on poikinut melkoisen nipun jatko-osia jokaiselle Nintendon konsolille, eikä ihme, sillä myös pelaajat tuntuvat omaksuneen "kaikki kerätään" -periaatteen varsin kirjaimellisesti. Hieman laskutavasta riippuen pelisarjaan kuuluu reippaat parikymmentä julkaistua osaa, mikä lienee enemmän kuin juuri missään muussa pelisarjassa. Nyt tuplaruutuisen taskukonsolin omistajatkin pääsevät vihdoin ja viimein kouluttamaan söpöjä hirviöitään sarjan neljättä sukupolvea edustavan Pokémon Pearlin parissa. Totuttuun tyyliin samaan aikaan Pearlin kanssa julkaistiin myös Pokémon Diamond, joka on muuten sama peli, mutta otukset ovat osittain erilaiset. Kaikki kerätään, muistattehan?



Pelin perimmäinen idea ei suuremmin ole muuttunut aiemmista osista. Sarjaan aiemmin tutustuneet ovatkin välittömästi kuin kotonaan. Visuaalinen ilmekin on edelleen pääasiassa tutun kaksiulotteinen, joskin 3D-kikoin koristeltu. Uusia pokémoneja on jälleen satakunta lisää, joten keräiltävää kyllä piisaa. Vähäiset pelilliset muutokset tarkoittavat kuitenkin myös sitä, että ne, jotka eivät ole Pokémon-peleistä ennenkään piitanneet, tuskin tarttuvat riemusta kiljuen tähänkään versioon. Toiminta keskittyy siis edelleen kevyeen roolipelaamiseen, pokémon-elikoiden keräilyyn ja kouluttamiseen. Tarkoituksena on nousta lopulta kaikkien Pokémon-kouluttajien mestariksi.

Gold-, Silver- ja Chrystal-versioista tutut yön ja päivän vaihtelut ovat taas mukana kuvioissa. Osa pokémoneista ilmestyy vain tiettyyn aikaan päivästä. Eri sukupuolta edustavat monsterit eroavat nyt ulkoisesti toisistaan - hienoisesti, mutta kuitenkin. Pelin ilmapiiri on rennon lupsakka, joten sitä voi hyvin suositella vähän nuoremmille pelaajille. Idean oppii varsin nopeasti, ja pelin niin sanottu väkivalta on toteutettu hyvin korrektisti. Kielimuuri saattaa tosin aiheuttaa hieman hankaluuksia kaikkein pienimpien pelaajien keskuudessa. Peli on myös sen verran helppo, että tottuneempi pelaaja saattaa jopa pitkästyä isomman haasteen puutteessa.



Koska yhteisöllisyys on tätä päivää, koskevat Pearlin/Diamondin suurimmat uudistukset nimenomaan verkkopelaamista. Kieltämättä erilaisten otusten keräily saa aikamoisen piristysruiskeen, kun kokoelmaansa pääsee hyödyntämään pelaajia vastaan ympäri maailmaa. Sinänsä on harmi, että useimpia nettiominaisuuksia pääsee käyttämään vasta tuntikausien pelaamisen jälkeen. Alkuvaiheessa mittaa voi ottaa vain ystävistään kaverikoodien avulla. Kotvasen pelaamisen jälkeen pääsee vaihtelemaan otuksiaan tuiki tuntemattomienkin kanssa, ja vasta paljon, paljon myöhemmin pääsee taistelemaan pelaajien kanssa ympäri maailmaa. Tämä sotii melko vahvasti taskupelien casual-ideologiaa vastaan. Itse harrastan käsikonsoleilla yleensä verrattaen lyhyitä pelisessioita, joten useiden tuntien peliajan täyttymiseen kuluisi normaalioloissa aivan hillittömästi aikaa. Nintendon pointtina lienee kuitenkin se, että ajan myötä kehittyneemmillä pokémoneilla verkossa taistelu on huomattavasti jännittävämpää ja yllätyksellisempää, kuin onneton sohiminen muutaman tason nupukoita vastaan.

Kosketusnäyttöä hyödynnetään pelissä valitettavan vähän - periaatteessa siihen ei ole tarpeen kajota yksinpelin aikana juuri lainkaan. Pientä lisähupia tarjoaa kuitenkin alaruudulla toimiva Pokétch-laite, josta löytyy enemmän ja vähemmän hyödyllisiä pikku työkaluja, kuten kello ja laskin. Varsinaiseen pelaamiseen ei kynää välttämättä kannata käyttää, koska perinteiset kontrollit ovat huomattavasti nopeammat, ja käsikin väsyy pitkissä sessioissa vähemmän, kun DS:stä voi pitää kiinni kaksin käsin. Mukavana yksityiskohtana mainittakoon myös, että Game Boy Advancen Pokémon-peleistä voi tuoda otuksiaan Pearliin asettamalla vain GBA-moduulin kiinni DS:ään.

Pähkinänkuoreen pakattuna Pokémon Pearl on ihan mukava päivitys varsin koukuttavalle pelisarjalle. Pelin suurimmat uudistukset eivät välttämättä ilahduta niitä, jotka tykkäävät pelata lähinnä yksinpeliä. Toisaalta soolonakin tekemistä riittää kymmeniksi tunneiksi.