Pelistä on aiemmin julkaistu ennakko ja haastattelu.

NHL-peleihin käytetään EA:lla joka vuosi massiivisesti työtunteja ja työvoimaa. Jotain täytyy hioa, jotain uudistaa, jotain lisätä ja jotain muuttaa, jotta uusi peli saadaan joka vuosi ulos Suomen myyntilistojen kärkeen. Joinakin vuosina tässä onnistutaan paremmin, joinakin huonommin. Tämä vuonna voin mielikseni sanoa, että toimiston kahvitaukomatsit ovat tuntuneet viimevuotista paremmilta.

Koska pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin se sama jääkiekkopeli kuin aina, on turhaa käydä kaikkea peliin sisällytettyä pohjamutia myöden läpi. Tässä kommentit muutamista perusjutuista, tämänvuotisista uudistuksista ja siitä, kuinka hyvin ne ovat onnistuneet. Nämä uudistukset on nostettu esiin NHL 14:n kotisivulla.




Minä olen yksi niistä, jotka heti osoittaa kohti vuoden 1994 ja 1995 NHL-pelejä, kun kysytään, mikä on kaikkien aikojen jäkispeli. Siksi tämä 20-vuotisjuhlan kunniaksi tehty kunnianosoitus kyllä lämmittää mieltä, mutta muutaman pelin jälkeen sitä alkaa taas kaivata tarkempaa kontrollia ja jo standardeiksi muuttuneita ominaisuuksia. Vaikka Anniversary Modea hehkutettiin yhtenä isona ominaisuutena, se jäänee hyvin pienen kansanosan huviksi - ja silloinkin tarvitaan mukaan pari pullollista nostalgian nälkää herättävää sihijuomaa.




Nyt rytisee! NHL-pelisarjan fysiikkamallinnus ja -animaatiot ovat parantuneet vuosi vuodelta ja tuntuu, että tänä vuonna on tehty edellisiä isompi harppaus tällä saralla. Yksi isoimmista muutoksissa pelattavuudessa on se, että taklauksia voi tehdä yksinkertaisesti muita pelaajia päin luistelemalla. Tämä on mielestäni hyvä uudistus. Se tekee pelistä nopeatempoisempaa ja dynaamisempaa, vaikka taklauksia nähdäänkin varmasti useammin kuin jääkiekkopeleissä normaalisti...




...ja niin nähdään tappeluitakin. Aikaisempien NHL-pelien tappelut hoidettiin eri kuvakulmassa, tavallaan minipelissä, jonka lopputulos jäi ainakin näin peruspelaajalla vähän arvotun tuntuiseksi. Nyt tappelut käydään suoraan kentällä muiden pelaajien keskellä ja tämä on toki realistisemman oloista, eikä katkaise peliä niin pahasti. Sivumaku on se, että tappeluita painotetaan jenkkijäkiksessä liikaakin. Tappelumekaniikka ei myöskään kovin hienostunutta ole, mutta eipä tämän kai tarkoitus ole mätkintöjä haastaakaan - oikeaa tattia nopeimmin hakkaava yleensä voittaa, mikäli kiistakumppanit ovat suunnilleen samankokoisia kiekkoilijoita.




Helppoa taklausta tasapainottamaan on tuotu valikoima nopeasti parin napin (LB ja vasen tikku) yhteistyöllä tehtäviä harhautuksia. Tiesin heti pelin alusta asti, että ne olivat mukana, mutta kauan kesti, ennen kuin aloin niitä oikeasti käyttää (ja siksi varmaan verkko heiluikin omassa päässäni useasti). OTD:t on animoitu hienosti ja niillä saa kyllä kätevästi vähänkin kokemattomammat vastustajat kebabkioskille. Hyvä uudistus? Kyllä, hyvä uudistus.




Be a Pro on aina ollut lempitilani NHL-peleissä, koska verkkopeleissä saan niin pahasti turpaani. Siksi mainostettu Live the Life -ominaisuus kiinnosti minua kovasti, kun lupailtiin, että kiekkotähden elämää pelataan myös kaukalon ulkopuolella. Käytännössä pelillisesti idea jää siihen, että tarkkaillaan neljää suosituimmuusmittaria (fanit, joukkue, joukkuejohto, perhe) ja vastaillaan kysymyksiin sillä tavalla, että niihin saataisiin plussaa. Ei siis missiehdokkaiden treffailua, kompastelua lentokentällä ja urheiluautojen ostelua. Muilta osin Be a Pro säilyy edelleen ykköspelitilanani, vaikka toisinaan pelivuorojen välinen simulointi tuntuu tökkivän.




Grafiikoiden puolella, varsinkin pelaajien naamoissa (paitsi Selänteen), NHL 14 petraa edeltäjistään. Yleisö ei huikean monikasvoista ole vieläkään, mutta montaa valittamisen sanaa tästä ei löydy. Animaatiot ovat monipuolisia ja hyvin tehtyjä, syväterävyysefektit tuovat kivan säväyksen, bugeja ei roppakaupalla näkyviin tunkeudu ja ruudunpäivityskin pysyy kohtuullisen kurissa. Jostain syystä varsinkin kaksinpelissä tuli usein vastaan sellainen animaatio-ongelma, että juuri maalin tehnyt pelaaja ei alakaan tekostaan tuulimyllyn lailla tuulettaa, vaan liukuu tökkönä kulmaan jäpittämään. Saihan siitäkin naurut.

Selostajat ovat vakio-änäri-tasolla, eli hyvin nopeasti alkaa kuulua samoja lausahduksia. Hämmästyttävän usein kävi kyllä niinkin, että juuri kun junnaaviin kaskuihin oli polttamansa päreensä, toteavat hemmot yllättäen jotain ennenkuulumatonta. Kovin paljon tällä saralla ei tunnuta tänä vuonna parantaneen.

Ei tämänkään vuoden NHL aivan täydellinen tekninen suoritus tai peli ole. Ohjelmistopuolella puhuttaisiin jo ehkä bloatista, eli mukana on niin paljon sälää ja tavaraa, että se alkaa haitata kokonaisuutta. Kuitenkin koska perusasiat ovat paremmin kuin koskaan ennen, eli reilusti keskitason yläpuolella joka osa-alueella, löytyy valittamista lähinnä yksityiskohdista. Siksi NHL 14 ansaitsee kiekonpyöreät pisteet.