FIFA-pelisarja on rakentanut jo useamman vuoden ajan omaa dynastiaansa. Uusien vuosipainosten pelimekaniikkaa ja pelimuotojen määrää on rukattu monille urheilupeleille ominaiseen tyyliin lyhyin ja varovaisin askelin. Suunta on kuitenkin ollut oikea, eikä FIFA 13 tuota pettymystä.




Pelituntuman tasolla FIFA 13 ei ole kokenut suuria mullistuksia. Kaikki on pitkälti hyvin samanlaista kuin edeltäjässä, mutta terävimpiä kulmia on hiottu. Silmiinpistävin uudistus on pelaajien ensikosketustaitojen yksilöinti, jota EA rummuttaa nimellä First Touch Control. Enää puujalkaisimmat pelaajat eivät ole pallojen vastaanotossa teknisempien pelaajien tasolla. Syntyvät erot sekä kasvava mahdollisuus ensikosketuksen tyrimiseen tuovat oman mielenkiintoisen ja ennen kaikkea realistisen mausteensa pelitilanteisiin: hyvin rakennettu hyökkäys voi kaatua ratkaisevan surkeaan haltuunottoon, samoin kuin puolustajan hutilointi harmittoman roiskaistun keskityspallon vastaanotossa voi johtaa maaliin.

Pelin NPC-pelaajien hyökkäystekoälyä on myös kehitetty. Tekoälyn ohjaamat omat pelaajat hakevat aktiivisemmin vapaita syöttölinjoja ja pyrkivät ylipäätään asettumaan kentällä entistä järkevämmin erikseen käskyttämättä.

Uramoodin pelaajaosioon on tuotu mukaan maaottelut ja arvokisat, ja pahimpia pelimuotoon liittyviä bugeja on samalla tiettävästi karsittu. Manageriosiossa pystyy nyt luotsaamaan myös maajoukkueita, ja Ultimate Teamiin on lisätty myös Seasons-pelimuoto, jossa omalla keräilykorttijoukkueellaan voi tahkota eri sarjatasoja läpi.


FIFA 13:n Career-pelimuodon kevytmanagerointi on edelleenkin aika nopeasti katsottu kortti. Huipputähdet tuntuvat huitelevan siirtomarkkinoilla aika heppoisesti seurasta toiseen tekoälysimuloinnin seurauksena. Manageripelimuodon suurin ongelma on kuitenkin sen helppous. Vaikka manageriuransa aloittaisi aivan alasarjoista, kutsu isojen liigojen isoihin seuroihin käy turhan nopeasti. Huomattavasti haastavampaa HC-tilaa jää nopeasti kaipaamaan. Samoin kalenterissa eteneminen siirtoikkunan aikana routii ajoittain, vaikka syy on sinänsä ymmärrettävä.



FIFA 13 on vähemmän yllättäen jaloimmillaan ihmispelaajaa vastaan. Verkkopelitoiminnoissa vastustajahakua on monipuolistettu sikäli, että vastustajia pystyy hakemaan käytettyjen kontrollien perusteella. Kymmenisen pelin otannalla FIFA 13 ei kärsi niin pahasta lagista kuin edeltäjänsä, vaan pelikokemus on suurimmilta osin hyvinkin jouheva. EA:n palvelimille kirjautuminen tuntuu tosin pykivän tämänkin painoksen kanssa toisinaan. Seasons-pelimuoto omine liigatasoineen lisää kiimaa nettipelaamiseen entisestään.

FIFA on muutenkin muuttanut verkkoon viime vuosina. FIFA 13:ssa uutena ominaisuutena debytoi Match Day, jonka avulla pelaaja voi päivittää joukkueiden avauskokoonpanoja viikon tarkkuudella. Match Day myöskin päivittää eri pelaajien kokonaispisteet nousu- tai laskusuhdanteisen pelikunnon mukaan. Samoin pelattavana on viime aikoina käytyjä kamppailuja päivitetyillä rostereilla.
Ihan koukuttavana lisänä mukaan on tuotu Skill Games –taitopelit, joissa pääsee harjoittelemaan muun muassa rankkareita ja syöttelyä erilaisten kolmiportaisten (pronssi-hopea-kulta) harjoitusten avulla. Taitopelien kultatasot läpäisee tuossa tuokiossa, mutta viimeisenä tulevat Skill Challenget ovatkin se varsinainen haaste. En ole tätä kirjottaessa tainnut läpäistä niistä yhtäkään.




FIFA 13:n tekoälyvastustaja onnistuu edelleenkin turhauttamaan toisinaan hyvin suurissa määrin iskemällä lisäajalla maalin tai kaksi tavalla, joka ei selity pelkällä käsien hikoilulla. Viime osassa esitelty Impact Engine ei sekään toimi vieläkään aina täysin optimaalisesti. Pelaajien koominen yhteentörmäily bugaa toisinaan hyvin erikoisilla tavoilla, ja pahimmillaan palloton hyökkäävän joukkueen pelaaja onnistuu alustamaan maalin lojumalla kentän pinnassa kaataen samalla puolustajan tai kaksi rikkeettä. Kaikki ajoittainen murheellisuus peittyy kuitenkin FIFA 13:n pelimekaniikan yleisen toimivuuden alle. Kyseessä on ennen kaikkea jalkapallopeli, jota on erittäin hauska pelata.

Vaikka FIFA-pelisarja onkin pyrkinyt monipuolistumaan viime vuosina, herää hiljalleen kysymys perusteellisemmasta uudistumisesta. Sarjan uusin tulokas on kuitenkin varsin pitkälti sama peli kuin mitä FIFA 12 oli. Pelimuototarjonta on sinänsä monipuolista, eikä mitään toimivaa ole tietenkään syytä korjata, mutta managerointiin kaipaisi perusteellisempaa remonttia. Korjauksia tähän ja muihin pienempiin murheenkryyneihin voidaan rukoilla. Vastauksia odotellessa on kuitenkin syytä pelata satoja tunteja äärimmäisen miellyttävää virtuaalifutista.

Arvostelija: Unto Vanhamäki