Switch 2 –uusintaversiot sen kuin jatkuvat, mikä on toki ihan positiivista. Moni kunnianhimoisempi alkuperäisen Switchin peli kun törmäsi laitteen rajoituksiin aika kovaa, joten paljon tehokkaamman konsolin ominaisuuksia hyödyntävät julkaisut ovat aina kiva juttu. Erityisen kivoja uusintaversiot ovat siitäkin syystä, että täysin uuden pelin ostamisen sijaan sen alkuperäisen pelin omistajat voivat päivittää uuteen painokseen pientä korvausta vastaan.


Nyt päivityksen on saanut myös Monolith Softin kehittämä Xenoblade Chronicles 2, jonka Switch 2 –käännös sisältää teknologisten päivitysten ohella hieman uutta sisältöäkin. Joten miten on, kannattaako omistajien päivittää uuteen versioon? Tai jopa uusien pelaajien ostaa koko peli?



Koska Xenoblade Chronicles 2 on jo arvosteltu V2:ssa ja pelin sisältö on pieniä muutoksia lukuunottamatta edelleen identtistä, jätän tarkemman ruopimisen Samulin alkuperäisen arvostelun vastuulle (artikkeli), mutta kerrataan silti perusteet pikaisesti.


Tarjolla on teollisuusluokan animea ja Monolith Softin persoonallista pelisuunnittelua koko rahan edestä. Rakastin itse aikanaan Xenogearsia suunnattomasti, mutta sarjan myöhemmät osat eivät ole iskeneet yhtä kovaa. Valitettavasti myöskään Xenoblade Chronicles 2 ei muuttanut suuntaa, sillä vaikka pelissä on paljon hyvääkin, kehno lokalisointi, välillä suorastaan jäätävän karmea ääninäyttely — englanninkielisillä puheilla, siis — ja erikoiset pelisuunnittelun ratkaisut jättivät minut kylmäksi.

Turhankin eeppisessä roolipelissä nuori miekkonen löytää itsensä vastuussa koko maailman kohtalosta, kuinkas muutenkaan. Rutiininomaisella sukellusmatkalla löytynyt muinainen ase paljastuu nuoreksi naiseksi, joka on tietenkin pukeutunut noin tennissukan verran kangasta sisältävään asuun. Yhdessä elävän aseen ja ympärille kertyvien kavereidensa kanssa nuorukainen lähtee tietenkin taistelemaan pahaa imperiumia vastaan ja etsimään legendaarista luvattua maata.

Tarinankerronta on turhankin animea siinä negatiivisimmissa mahdollisessa merkityksessä ja sai minutkin, pitkän linjan animetyypin, tuntemaan välillä myötähäpeää. Mutta lisäksi tarinankerronta on myös ärsyttävää. Useat pomotaistelut päättyvät pelimekaanisesti pelaajan voittoon, mutta heti sen jälkeen tuleekin välianimaatiossa turpaan, koska pelissä ei voi tietenkään saada mitään aikaiseksi ilman tuntien venkoilua ja venytttelyä.


Tosiaikainen taistelusysteemi on hauska, mutta olisi sekin kaivannut vähän tuunausta. Tykkään siitä, että systeemissä sijoittumisella ja erikoiskykyjen pudottelulla automaattisten kombojen väliin on paljon painoarvoa, samoin kuin siitä, että tiimikavereiden erikoishyökkäyksiä voi kombottaa ketjuiksi, jolloin niiden teho nousee paljon normaalia suuremmaksi. Mutta hidas tempo ja ärsyttävän passiivinen ja bugaava vihollisten tekoäly syövät touhusta parhaan terän. Monissa taisteluissa suuri osa ajasta kuluu vihollisten jahtaamiseen, koska nämä juoksevat pää kolmantena jalkana pitkin taistelukenttää, eikä liikkuessa tietenkään voi hyökätä. Tuntuu siltä kuin kehitystiimillä olisi ollut hyvän systeemin perusteet hallussa, mutta se viimeinen viimeistely jäi tekemättä.

Tämä siis minun mielipiteenäni itse pelistä, puhutaan sitten siitä Switch 2 –versiosta.



Paperilla kaikki vaikuttaa hyvältä. Switch 2 –versio tähtää 4K-resoluutioon ja 60 FPS:n ruudunpäivitysnopeuteen, mikäli konsoli on telakassa. Käsikonsolina tähtäimessä on 1080P-resoluutio 60 FPS:n ruudunpäivitysnopeudella. Todellisuus on kuitenkin hieman vaisumpi, sillä peli jää kauas näistä tavoitteistaan valitettavan usein.


Xenoblade Chronicles 2 hyödyntää tietenkin dynaamista resoluution skaalausta, eli se tarvittaessa pudottaa pelin resoluutiota, mikäli 60 FPS:n tavoite ei ole täyttymässä. Näin käy usein ja varsinkin taisteluissa peli näyttää usein jopa suorastaan karulta, kun efektit pikselöityvät todella huomattavasti ja rujosti. Tästä huolimatta ruudunpäivitysnopeus ei ole kovin vakaa ja kun peli ei saavuta 60 FPS:n nopeutta, sen myös huomaa.

Teknisen analyysin perusteella Switch 2 –versio käyttää yhä alkuperäisen pelin erikoista synkkausratkaisua, minkä seurauksena peli pyörii käytännössä kahdella nopeudella: 60 FPS:llä ja mikäli siihen ei päästä, peli putoaa 30 FPS:ään muutamaksi sekunniksi. Ei välimalleja, ei mitään ”no ei nyt ihan 60 FPS, mutta ainakin sentään 50 FPS”-pehmennyksiä. Nämä töksähdykset ovat hyvin selkeitä ja karuja, sekä myös turhauttavia. Kyse kun ei ole siitä, etteikö Switch 2 pystyisi pyörittämään peliä paljon jouhevamminkin, vaan siitä, että kehitystiimi on tehnyt pelimoottorinsa kanssa kehnoja ratkaisuja, jotka ehkä olivat alkuperäisen Switchin osalta perusteltuja, mutta jotka olisi nyt pitänyt ehdottomasti korjata.


Mukana on myös uutta sisältöä; uusia kosmeettisia pukuja, uusi Blade — eli käytännössä päähahmon kyvyt määrittävä kumppani — ja myös suurempi pelillinen uudistus. Alkuperäisessä pelissä pelaaja pystyi lähettämään Bladejaan pienille sivutehtäville, jotka on nyt laajennettu tosiaikaisi taistelukohtauksiksi. Muutos on hyvä ja tekee Bladejen levelöinnistä paljon aiempaa viihdyttävämpää puuhaa.

Joten mitä jäi käteen? Minun mielestäni ristiriitainen paketti. Mielipiteet itse Xenoblade Chronicles 2:sta tietenkin vaihtelevat suuresti ja esimerkiksi sen Samulin alkuperäisen arvostelun lukemalla saa paljon positiivisemman kuvan pelistä kuin minulta. Mutta entä itse Switch 2 –päivitys? Nostan kehitystiimille hattua uudesta pelitilasta sekä muista pienistä parannuksista, jotka tekevät pelikokemuksesta sujuvamman. Esimerkiksi avoimesta maailmasta löytyvät aarrearkut pystyy nyt avaamaan, jos yleensäkään omistaa Bladet, joilla on tarvittava yhdistelmä kykyjä, kun aiemmin Bladet piti erikseen ottaa aktiivisesti käyttöön vain arkun avaamista varten.


Kun peli pyörii pehmeästi, se myös näyttää hyvältä. Se skaalautuu 4K-resoluutioon kivasti ja sarjakuvamaisen taidetyylinsä ansiosta näyttää edelleen kauniilta ja värikkäältä. Pelimoottoria olisi kuitenkin pitänyt ehkä vielä tunkata vähän enemmän, jotta resoluutio ei dippailisi taisteluissa niin usein, sekä vielä merkittävämmin, jotta todella erikoinen vsync-ratkaisu ei pudottaisi pelin FPS:ää vähän väliä puoleen.

Toisaalta kympin päivityshintaa vastaan tulosta voi pitää vähintään kelvollisena ja Switch-version ystäville hankinta on tietenkin hyvinkin suositeltavissa. Puhtaasti päivityksenä tarkasteltuna Xenoblade Chronicles 2 Switch 2 Edition on siis noin nelosen peli, mutta jos arvioimme julkaisua kokonaisuutena, eli myös pelillisen sisällön huomioiden, minun mielipiteeni on pisteen verran penseämpi.