Tutkiessaan suomalaisten pelien historiaa V2.fi löysi todellisen sensaation: kokonaan unohduksiin jääneen, Spede-elokuviin perustuvan lisenssipelin! Kerromme siitä nyt ensimmäisenä maailmassa ja samalla nautiskelemme Simon Silliä sekä Kuselan Kuravettä (tää oli aprillia!).

Tamperelainen Avesoft tunnetaan parhaiten Amigalle tehdystä Coloris-pelistään, joka saavutti hyviä arvosteluja lehdistössä vuonna 1990. Valitettavasti liika samankaltaisuus Segan Columns-pelin kanssa torppasi sen menestyksen ulkomailla.

Avesoftilla oli kuitenkin käynnissä koko ajan myös muita virityksiä. Eräs niistä liittyi Spede Pasaseen. Vuonna 1986 ilmestynyt Uuno Turhapuro muuttaa maalle oli ollut ensimmäinen suomalainen elokuvalisenssipeli, jonka taustatarinasta kerroimmekin aiemmin. Se oli tuolloisilla rajoittuneilla markkinoilla kohtuullisen menestynyt tuote, ja Tampereella haluttiin tietenkin löytää vastaavanlainen menestys.

1990-luvun alussa elokuvien lisensointi oli kuitenkin jo yleistä ja ne hinnoiteltiin tavallisimmin katsojamäärien mukaan. Kansansuosikki Uuno Turhapuro oli tamperelaiselle pikkufirmalle liian kallis lisenssi. Spede kuitenkin tunnettiin taitavana kauppamiehenä, ja kesken neuvotteluiden hän veti hihasta ässän: entäpä jos peli tehtäisiin hänen vähemmän tunnetuista elokuvistaan? Spedehän oli tehnyt myös lukuisia elokuvia, joissa Uuno ei esiintynyt (vaikka osassa niistä vilahtaakin). Lopulta pelin aiheeksi valikoituivat Koeputkiaikuinen ja Simon Enkelit (1979), Tup-akka-lakko (1980) ja Lentävät luupäät (1984).

Lisenssihinta sovittiin osuudeksi pelin myyntituloista, eli käytännössä kehittely voitiin aloittaa ilmaiseksi. Peliä ei kuitenkaan koskaan saatu kunnolla valmiiksi. Lopulta sitä päätettiin jakaa PD-levyillä, joiden myynnillä Avesoft oli muutenkin toimintaansa rahoittanut. Tämäkään ei kuitenkaan ehtinyt alkaa, ennen kuin Avesoftin toiminta jo päättyi. Saimme käsiimme kuvassa näkyvän levykkeen, joka sisälsi pelistä melko lopullisen oloisen version. Siitä puuttuivat kaikki aloituskuvat ja muut koristeet, mutta pelin osat sai ladattua levykkeeltä kuitenkin yksi kerrallaan. Puutteistaan huolimatta se on hyvin mielenkiintoinen katsaus suomalaiseen pelihistoriaan.



Commodore Amigalle tehdyn pelin perustana olevat Spede-elokuvat eivät ole varsinaisesti niitä ilmeisimpiä valintoja. Etenkin Lentävät luupäät ja Tup-Akka-Lakko ovat enemmänkin kohtauskokoelmia kuin varsinaisia juonellisia elokuvia, joten pelin tekijät (joita, outoa kyllä, ei nimetä mitenkään) ovat varmasti joutuneet raapimaan päätään siinä, miten elokuva muunnetaan ruudulle sopivaksi. Lopulta on päätetty valita yksi kohtaus jokaisesta elokuvasta ja luoda niiden perusteella kolmiosainen peli. Osat eivät varsinaisesti liity toisiinsa mitenkään, mutta seuraavaan pääsee vain suorittamalla edellisen.

Ensimmäinen minipeli on napattu Lentävistä luupäistä. Tarkoitus on hinata riippuliidin ilmaan autolla (elokuvassa se on nelivetoinen Toyota Tercel, pelissäkin auto on melko tunnistettava).



Tämä osuus lainaa selvästi peli-ideaansa Uuno Turhapuro -pelistä. Elokuvassa hinaus tehdään kiitoradalla, mutta pelissä käytössä on nurmikenttä, jolla on myös kiviä ja kuoppia. Pelaajan pitää saavuttaa oikea nopeus, jotta liidin nousee ilmaan – ja lisäksi riippuliitimen pitää olla oikeassa kulmassa maahan nähden, jotta se kohoaa.

Lopputuloksena tästä on murhaava vaikeustaso. Uuno Turhapurokin oli lastenleikkiä tähän peliin verrattuna. Pelaajan pitää tarkkailla nopeutta ja riippuliitimen kulmaa ja väistellä vielä kiviäkin. Autosprite on niin suuri, ettei reagointiaikaa juuri jää. Useamman yrityksen jälkeen oli pakko lyödä hanskat tiskiin: tämä ei tule minun pelitaidoillani onnistumaan ollenkaan. Mahdotonta läpipeluu ei ole, mutta erittäin vaikeaa kuitenkin. Toivottavasti joku tubettaja tekee tästä näyttävän longplay-videon.



Onneksi esiversiosta löytyi cheat, jolla pelin sai ohitettua, ja pääsin kokeilemaan seuraavaa osiota. Se perustuu omituisen Tup-akka-lakko -elokuvan kenties omituisimpaan kohtaukseen, jossa Vesa-Matti Loiri soittaa Unnunnuuta.



Tästä on synnytetty rytmipeli, joka on itse asiassa aika kekseliäs. Se perustuu osittain Speden Spelit -ohjelmassa nähtyyn reaktiotestiin, joka on siirretty joystickilla pelattavaksi.



Pelaajan pitää painaa peliohjainta oikeaan suuntaan siinä tahdissa, kuin valoja syttyy. Valoihin on yhdistetty rumpusoundeja, joista oikeassa järjestyksessä soitettuna muodostuu Veskun Unnunnuu-esityksen pätkiä. Kun huomioidaan, että Dance Dance Revolution ja kumppanit ilmestyivät vasta vuosien päästä, tämä peli on varsin viihdyttävä ja kekseliäs. Vain jatkoon vaadittava 500 pisteen suoritus on melko haastava, sillä jokainen virhe pysäyttää pistelaskun hetkeksi.



Viimeisessä pelissä palataan autoiluun – ehkä siksi, että Spede oli innokas nippelifriikki ja automies, ehkä siksi, että kehittäjätkin olivat. Peli perustuu Koeputkiaikuisen loppukohtaukseen, jossa Spede ohjaa radio-ohjattavan auton gangstereiden luolaan. Vuonna 1979 radio-ohjaus oli Suomessa ennennäkemätön juttu, ja elokuvassa Speden ohjaama auto toki osasi kaikenlaista muutakin (kuten lähettää puhetta kahteen suuntaan ja toimia paikantimena).



Tavoitteena on ohjata pieni oranssi Porsche ylhäältä kuvatussa kaupungissa paikkaan, jossa Olavi Ahosen elokuvassa näyttelemä gangsteri odottaa. Ruudulla näkyy ohjaimen ratti, jota käännetään ”apupisteen” avulla kuin Test Drivessä ikään.

Tämä ajo-osuus on myös mukava minipeli. Kuvaruudun vieritys on sulavaa ja auto tottelee ohjausta hyvin. Näkymä ja kartta tuovat hieman mieleen Grand Theft Auton, joka oli tässä vaiheessa vasta etäinen suunnitelma. Likimainkaan yhtä monipuolinen peli ei tietenkään ole, mutta jännittävä kuitenkin.



On sinällään harmi, että Spede's Challenge jäi täydelliseen limboon. Ensimmäisen osan suhteettoman vaikeuden vuoksi useimmat olisivat todennäköisesti hylänneet sen, mutta jos haastavuutta olisi saatu hieman hienosäädettyä, lopputulos olisi ollut ihan mukava peli. Tuskin kuitenkaan mikään megahitti – sen varmisti jo se, että lisensoidut elokuvat olivat vähintäänkin erikoisia.

Kun peli on nyt löydetty, pyrimme saattamaan sen myös yleisesti jakoon. Tämä edellyttää muutamien oikeuksien selvittämistä eri tahoilta. Pelin pelaamista vaikeuttaa tosin hieman, että kokeiltu versio vaatii Amigalta Kickstart-version 1.4.

Teksti: Jerppe Stoltenstolten