Halo-sarja on aika kiistatta Xboxien merkittävin, tai ainakin tunnetuin yksinoikeus. Täten ei ole yllättävää, ettei trilogia jäänyt trilogiaksi. Parin liikanimillä koristellun osan jälkeen vuorossa on ihan Halo 4. Tätä Microsoftin mukaan heidän kaikkien aikojen suurinta peliään pääsivät pelitoimittajat testaamaan etukäteen Linnanmäellä. Alla ensitunnelmia.




Vaikka moninpelit on aina uskollisesti tullut kokeiltua vähintään muutaman tunnin voimin per osa, ovat omin juttuni Haloissa niiden yksinpelikampanjat. Tällä kertaa kosketuspinta yksinpelattavaan sisältöön rajoittui kuitenkin valitettavasti videoon, josta irtosi tietoa lähinnä sen verran, että uusien juonikuvioiden keskustassa pyörivät itseoikeutetusti Master Chief, sekä epäluonnollisen elinkaarensa loppua lähentelevä AI Cortana.

Master Chief kuulemma pistetään todella ahtaalle, aivan ihmisyyttään kohtaamaan, jotta jo melkoisen sankarin statuksen saavuttaneesta peltiritarista saadaan vielä irti koskettavaa ja intensiivistä kerrontaa. Varsinaista pelaamista pääsimme suorittamaan moninpelimoodeissa, jotka ovat nimiltään War Games ja Spartan Ops.




Tarinan mukaan War Games on spartalaisten taistelutaitojen kehittämiseen ja ylläpitämiseen tarkoitettu simulaatio, jossa kaikki ampuvat kaikkia, tai vastakkain asettautuu kaksi joukkuetta. Muutaman minuutin pelaamisen jälkeen olo oli jo tuttu ja turvallinen. Kontrollit ovat ehtaa, hieman leijuvan oloista Haloa ja aseet joko vanhoja värkkejä tai teemaan hyvin istuvia uutuuksia. Ajoneuvoista ehti vilahtamaan tuttu jeeppi konekivääreineen. Kartoista on lyhyiden testisessioiden perusteella vaikea sanoa mitään merkityksellistä, mutta mikään niistä ei ehtinyt turhauttamaan. Verrattuna viimeksi pelaamani Reachin karttoihin esillä oli ehkä hieman vähemmän avointa tilaa ja enemmän käytäviä, joka makuuni sopi ihan hyvin.

Toinen moninpelimoodi on omasta mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempi, yhteistyössä kolmen muun pelaajan kanssa suoritettava Spartan Ops. Operaatiot ovat verrattavissa monista peleistä tuttuun Horde-moodiin, mutta pelkän örkkiaaltojen runttaamisen sijaan tarjoilla on tavoitteita joista on suoriuduttava tehtävän läpäistäkseen. Testattavissa ollut tehtävä tarjosi noin vartin toimintapainotteisen pyrähdyksen. Ilahduttavasti vaikeustaso ei tuntunut aivan läpijuoksulta ainakaan minun paditaidoillani, vaan kunnollisesta tiimipelaamisesta pääsee varmasti kavereiden kanssa hyötymään. Esittelyvideoiden mukaan Spartan Ops -tehtäviä lisätään peliin tasaiseen tahtiin julkaisun jälkeen.




Tekniikasta todettakoon sen verran, että kaikki näytti ja kuulosti vähintäänkin niin hyvältä kuin ennenkin, mutta ruudunpäivitys oli tuntuvan epätasaista. Tämä on asia, jonka tahtoisin nähdä korjattavan julkaisuun mennessä. Minulle riittävät Halo Reach -tasoiset grafiikat enemmän kuin hyvin, mutta pätkimistä en nettiräimeissä siedä yhtään.

Ensitestauksen perusteella odotukseni peliä kohtaan eivät liikkuneet oikein mihinkään suuntaan. Tämä ei ole huono asia, sillä sarjan fanina kyseiset odotukset eivät ole mitenkään matalalla. Pelattavuus oli ehtaa Haloa, hypevideoissa soivat tutut mahtipontiset tunnarit ja odotan innolla jatkoa Master Chiefin jo melkoisen mittavalle saagalle.

Moninpeli tuntui toimivalta, mutta niin kova nettihalottaja en ole, että osaisin mitään tarkempaa parempi/huonompi -listaa verrattuna edellisiin osiin näin lyhyen kontaktin perusteella vetää. Se on selvä, että Spartan Ops on touhuun hyvä lisä, sillä yhdessä pelaaminen on aina ässää ja kampanjan voi vetää lävitse vain niin monta kertaa. Pelin todellinen arvo ratkeaa luonnollisesti vasta, kun yksinpelit on pelailtu ja moninpelin kartat koluttu moneen kertaan. Tämän prosessin pääsevät kuluttajat aloittamaan pelin julkaisupäivänä 6.11.